Kevätseurantahavaintoja Kuusassa 2011–2020

Tälle sivulle keräsin vuonna 2020 kevään edistymisen aikataulusta tekemiäni havaintoja ja vertailuja aiempiin vuosiin. Poikkeuksellisen lumitilanteen vuoksi jätin pois lumen sulamisen seurantaan liittyvät havainnot.

25.5.20 Ampiainen. Vielä epämääräisempi nimitys kuin "lokki" alla. Kuvassa yllä lienee norkoampiainen, Vespula austriaca, mutta seurannassa en ole kiinnittänyt lajiin huomiota. Noin viikkoa myöhässä ollaan vuosien 2015-19 keskiarvosta (19.5.). Vaihteluväli on 4.5.-7.6.

22.5.20 Kyy. Aiempia keväthavaintoja on vain neljä, eivätkä ne ole perättäisiltä vuosilta. Joka vuosi kyitä kyllä näkyy, mutta suht usein vasta myöhemmin kesällä. Keskiarvo on kuitenkin tähän mennessä ollut 10.5., joten kylmä kevät näkyy tässä. Kohta 12 vuotta meillä on ollut Vipera beruksen kanssa hyökkäämättömyyssopimus, jota kumpikaan osapuoli ei ole rikkonut.

13.5.20 Käki. Cuculus canorusta on tullut seuratuksi vasta 2014 alkaen, ja ennen tätä vuotta keskiarvo ensikukunnalle on 11.5. Käki on varsin täsmällinen, tullut keskimäärin n. 2 vuorokauden sisällä keskiarvosta vaihteluvälin ollessa 6.5. (2018) - 16.5. (2016). Ja ei, valokuvaa ei ole, lienenkö koskaan koko lintua nähnytkään.

2.5.20 Kirjosieppo saapui kolme päivää keskiarvon 5.5. edellä. Ficedula hypoleucan aikaisin saapuminen on ollut 29.4. (2011 ja 2013), myöhäisin vasta 18.5. (2017). Keskipoikkeamaa on viitisen vrk. Mukaviahan kaikki linnut ovat, mutta vähän se joskus vetää apeaksi, kun tämä pikkulinnuston "miekkavalas" valtaa tiaisten jo kodikseen ottaman pöntön. Aika usein on näin käynyt. Kaikkein pienimpiä olen yrittänyt puolustaa tekemällä niin pienireikäisiä pönttöjä, ettei sieppo yksinkertaisesti mahdu niihin. Yleisesti ohjeena esitettävä 28 mm (esim. täällä) pikkutiaisille ei ole riittävän pieni, vaan mahdollistaa kirjosieponkin pesinnän. Arvioni mukaan 26 mm on minitinteille sopiva. Olen itse saanut pesinnän pönttöön, jonka aukon tein 25-millisellä terällä. Lajista en tosin ole varma.

20.4.20 Kuovi. Numenius arquata on itse täsmällisyys. Kymmenen seurantavuoden aikana tämä on vasta kolmas kerta kun saapumispäivä ei ole 18. tai 19.4. Muut ovat 15.4. (2016) ja 21.4. (2018). Keskiarvo on 18.4. ja keskipoikkema yksi päivä.

17.4.20 Lokki. Tämä epämääräinen ilmaus tarkoittaa useimpina keväinä kalalokkia (Larus canus), tosin joskus täällä näkee naurulokkejakin (L. ridibundus). Tavaksi on päässyt kelpuuttaa kumpi tahansa kevään ensimmäisenä lokkina. Havainnot ovat sijoittuneet huhtikuun 4:nnen (2012) ja 24:nnen päivän (2017) haarukkaan keskiarvon ollessa 14.4. ja keskipoikkeaman neljä päivää.

10.4.20 Punarinta saapui keskipoikkeamansa eli 6 pv ennen keskimääräistä päivää; havaintoja täysi sarja (2011-20). Viime vuonna hassun pallomainen Erithacus rubecula oli peräti viisi päivää aikaisempi, ja myöhäisin havainto on vuodelta 2013: toinen toukokuuta.

8.4.20 Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on seurannassa nyt yhdeksättä kertaa, eikä se ole koskaan puhallellut näin aikaisin tuolla Asemalammella. Edellinen ennätys oli 12.4., vuonna 2014. Keskiarvo edellisvuosilta on vasta 25.4. ja myöhäisin ensihavainto-pvm on vielä yli kuukauden päässä, 11.5. (2017). Keskipoikkeamaa on vähän alle viikko. Kuvaa ei tosiaankaan ole, olenkohan kerran elämässäni päässyt tämän lajin näkemään.

7.4.20 Kurki, leskenlehti ja ensimmäinen perhonen. Olin jo aamulla kuulevinani Grus grusin toitotuksia, ja iltapäivä toi myös näköhavainnon kolmen kurjen parvesta Kuusan vanhan metsän yllä. Kurki on niitä lajeja, jotka ovat olleet mukana seurannassa alusta eli vuodesta 2011 alkaen. Nyt ollaan viikko etuajassa keskiarvoon nähden. Keskipoikkeama alle viisi pv, ja varhaisin havainto on ollut heti ensimmäisenä vuonna, 4.4., myöhäisin taas kaksi vuotta myöhemmin, 26.4.

Tussilago farfaran kukinta ojan pientareella pääsi yllättämään: en ollut ehtinyt panna merkille, että missään olisi nuppuja. Kymmenen päivää ollaan keskiarvoa edellä, havaintoja vuodesta 2012. Varhaisin kukinta on ollut 8.4. (2014), joten taas tuli ennätys. Myöhäisin havainto toistaiseksi on vuodelta 2018, 26.4. ja keskipoikkeama runsaat viisi päivää.

Kuten monesti ennenkin, ensimmäisen perhosen tittelin vei Gonepteryx rhamni elikä sitruunaperhonen. Jossain saattaa olla kuvakin, täytyy kaivella. Kuten kurjella, havainto on joka vuodelta, ja keskiarvo on sama, 14.4. Vaihtelua on kuitenkin ollut paljon enemmän, sillä havainnot ovat tulleet välillä 27.3. (2014) – 7.5. (2018); kp = lähes yhdeksän pv.

27.3.20 Peippo lauloi Kuusan vanhassa metsässä tänä aamuna. Kerran ennenkin on Fringilla coelebs tullut näin aikaisin, vuonna 2014. Keskimäärin tuloaika on ollut 4.4., myöhäisimmillään 24.4.2017. Keskipoikkeama on varsin pieni, alle neljä vrk. Oheinen kuva on viime vuoden toukokuun neljänneltä päivältä.

7.3.20 Laulujoutsen. Cygnus cygnus löi yhdellä päivällä edellisen aikaisuusennätyksen vuodelta 2014. Näitä enkkoja nyt näyttää tulevan, kun on ollut niin outo talvi. Minkäänlaista yleistä kevään aikaistumistrendiä ei muutoin ole 2010-luvulla ollut havaittavissa. Keskimäärin jouhtenet ovat saapuneet 21.3., vuodesta 2011 jatkuneen seurannan aikana myöhäisimmillään 4.4.(2013); keskipoikkeama 6 vrk. Alla utelias joutsen Asemalammella 9.5.20.

Keväin syksyin ensimmäiset muuttavat joutsenet tuovat mieleen erityisesti viimeiset säkeistöt Eino Leinon "Lapin kesästä" vuodelta 1902:

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

6.3.20 Mustarastas. Turdus merulaa koskeva aikasarjani on hieman puutteellinen. Se alkaa vuodesta 2013, ja välistä puuttuu 2015. Kuuden kevään keskimääräinen päiväys ensimmäiselle havainnolle on 24.3. keskipoikkeaman ollessa 8 pv suuntaansa. Tähän asti aikaisin havainto on ollut 13.3. kaksi vuotta sitten. Vuonna 2013 rastas näyttäytyi (tai ehkä antoi kuulua itsestään) vasta 15.4. Hyvää omaa kuvaa ei oikein tahtonut löytyä, mutta jonkinlainen kuitenkin. Nämä vaikeudet tulevat kasvamaan kevään edistyessä.

26.2.20 Talitintin titityy. Parvus majorin äänivarasto on uskomattoman laaja. Varsinkin näin keväisin ulkona kuulee mitä moninaisimpia liverryksiä ja sirkutuksia, jotka saavat pähkäämään, että mikä ihme se tuokin on. Ohessa muutama kuva lintulaudaltamme. Kuva vaihtuu klikkaamalla. Pähkinäautomaatista todettakoon, että tuotekehitys on kesken. Pullo ei ole hyvä ratkaisu: kuten kuva näyttää, alaspäin kapeneva rakenne menee tukkoon. Pitkä putki taas on hankala täyttää. Jne. ym., palataan asiaan. Mitä tilastoihin tulee, tänä vuonna oltiin kaksi päivää vuosien 2012–19 keskiarvoa 24.2. jäljessä. Vaihteluväli on 3.2. (2015) – 26.3. (2018), keskipoikkeama 20 pv.

5.2.20 Huuhkaja. Omassa tilastossani vain kyyn ensiesiintymisen päivämäärä on vaihdellut enemmän kuin Bubo bubon. Huuhkaimen eli hyypiön keväthuhuilun olen jaksolla 2011–19 kuullut keskimäärin 18.3. keskipoikkeaman ollessa 13 päivää ja vaihteluvälin 11.2. (2016) – 10.4. (2011). Vuonna 2014 ei havaintoa. Nyt tuli siis aikaisuusennätys. Mieleenpainuvin havainto tuli vuonna 2018. Veljeni Hannu oli kuollut edellisenä kesänä. Kirjasin havaintopäiväkirjaani: Mikä olikaan sopivampi tapa täkäläisille pöllöille kunnioittaa Hannun syntymäpäivää 2018, ja maailman luontopäivää, kuin huhuilla täysikuulla. Äänessä huuhkaja ja helmipöllö, joihin kumpaankin tutustuminen juontaa minulla lapsuuteen, ja veljeeni.